Kuten varmaan jo nimestä osaat päätellä, Lapinkundille Lappi on erittäin rakas ja tärkeä paikka. Suurin syy tähän on se, että synnyin ja vartuin siellä. Lapista löytyy kuitenkin myös paljon sellaisia upeita asioita, joista ei vain voi olla pitämättä.

Tässä vuodatuksessani ajattelin jakaa muutamia matkavinkkejä heille, jotka suunnittelivat matkaavansa Lappiin. Ja niille, jotka eivät tiedä, Lappi alkaa virallisesti Kemin eteläpuolelta ja päättyy Suomen pohjoisimpaan pisteeseen, Nuorgamiin.

Lapin alkumetreillä: Suuntaa Haaparantaan!

Jos satut menemään Lappia kohti autolla (voit toki hyödyntää myös autojunaa!), suosittelen erittäin lämpimästi, että poikkeat Tornion yhteydessä näppärästi Haaparannan puolella. Miksi?

Siellä odottavat totta kai todella tyylikäs ja kookas Ikea, mutta myös monet muut mainiot kaupat. Stadium Outletista löydät laadukasta urheiluvaatetta, Fiskars Outletista kestäviä veitsiä oikeasti edulliseen hintaan ja Candy Worldista aivan järjettömän määrän karkkia ja juotavaa Nocco- ja limsalavoineen.

Sitten syvemmälle Lappiin!

Kullanhuuhdontaa ja ametisteja

Pidätkö rikkauksista? Siinä tapauksessa sinulla kannattaa ottaa suunnaksi Tankavaara, Kultakylä tai Kultamuseo, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden kullanhuuhdontaan.

Lampivaaralta löytyy puolestaan Ametistikaivos, johon pääset vierailemaan ympäri vuoden. Vierailu ei ole ilmaista, vaan esimerkiksi marraskuussa 2024 lippu kierrokselle maksoi aikuisille 70–100 euroa ja lapsille 30–50 euroa.

Henkeäsalpaavat maisemat

Näissä paikoissa pääset näkemään henkeäsalpaavimmat ja upeimmat luontomaisemat:

• Kiilopää (Saariselkä)
• Saana (Kilpisjärvi)
• Pyhä-Nattanen (Tankavaara)

Muita upeita luontonähtävyyksiä tarjoilevat Inarijärvi, Tenojoen laakso ja Kevon Kanjoni, jolla on syvyyttä jopa 80 metriä ja pituutta 40 kilometrin verran.

Lappi kulttuurin ystäville

Tässä pari Lapin matkavinkkiä sinulle, joka pidät kulttuurista ja taiteesta:

• Saamelaismuseo Siida (Inari)
• Tiedekeskus Arktikum (Rovaniemi)
• Elokuvajuhlat (Sodankylä)
• Vanha kirkko (Sodankylä)
• Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat (Inari)
• Poronkuninkuusajot (Inari)
• Särestöniemen museo (Levi)
• Kalervo Palsan kotimuseo (Kittilä)
• Kakslauttanen Art Gallery (Saariselkä)

Joulupukkifanit Rovaniemelle ja sassiin!

Rovaniemellä, joulupukin virallisessa kotikaupungissa, innokkaimpia joulufaneja odottaa Joulupukin kylä ja elämyspuisto Santa Park. 

Tarjolla näissä on esimerkiksi leivontaa, rekiretkiä, tonttukoulussa ja joulupukin työhuoneessa vierailua ja postitoimistossa pistäytymistä. Lisäksi voit ihailla todella näyttävää kylää ja päästä jopa puhumaan itse joulupukin kanssa – yhteiskuvan kera!

Huskyajelut

Huskyajelut nauttivat myös suurta suosiota, eikä itsellänikään ole niiden suhteen valittamista. Pääset nautiskelemaan koiravaljakkoajeluista esimerkiksi näissä paikoissa Lapland Safariksen saattelemana:

• Rovaniemi
• Levi
• Luosto
• Ylläs
• Saariselkä

Esimerkiksi Saariselällä 10 kilometrin huskyajelulla on hintaa noin 220 euroa. 5 kilometrin matka huskytilalle maksaa puolestaan suunnilleen 160 euroa.

Porosafarit

Eivätkö koiravaljakkoajelut innosta? Siinä tapauksessa voit valita porosafarin, joka tarjoaa tismalleen samaa asiaa, mutta vain joulupukin tärkeimmillä apureilla höystettynä.

Porosafarille eli pororetkelle voit suunnata esimerkiksi seuraavissa paikoissa:

• Syöte
• Saarenkylä
• Rovaniemi
• Ylläsjärvi

Porosafari kestää noin 1–3 tuntia ja sillä on hintaa noin 100–200 euroa.

Rinkka selkään ja vaeltamaan

Lappi tarjoaa eittämättä Suomen hienoimmat vaellusreitit. Tässä muutamia vaellusvaihtoehtoja:

• Urko Kekkosen kansallispuisto
• Itäkaira
• Kiilopää
• Hetta-Pallas
• Lemmenjoki
• Vätsärin erämaa
• Kevon kanjoni
• Haltitunturi
• Pyhä-Luoston kansallispuisto

Jos haluat lähteä vaeltamaan ilman huolta ja pelkoa hyttysarmeijoista, suuntaa retkelle loppukesästä tai syksyllä. Mikäli valitset syksyn, pääset nauttimaan myös tavallisesti syyskuun puolivälissä alkavasta ruskasta.

Lappi talvella – sukset jalkaan ja menoksi

Tässä paikkoja, joihin voit suunnata laskettelemaan lumisiin maisemiin:

• Levi
• Ylläs
• Pyhä
• Pallas

Jos puolestaan pidät murtomaahiihdosta, kannattaa sinun siinä tapauksessa suunnata Saariselälle, josta löytyy myös Urho Kekkosen kansallispuisto.

Vai sittenkin moottorikelkan selkään?

Haluatko laskettelun sijaan tai ohella päästä käymään moottorikelkan kyydissä kelkkasafarin muodossa? Esimerkiksi aiemmin jo kertaalleen mainittu Lapland Safaris tarjoaa kelkkasafareita seuraavissa paikoissa:

• Levi
• Luosto
• Rovaniemi
• Saariselkä
• Ylläs

Kelkkasafari luonnossa kustantaa esimerkiksi Rovaniemellä ja Levillä noin 120 euroa ja Saariselällä parhaimmillaan 250 euroa.

Majoitus & hotellit Lapissa

Tässä vielä muutamia hyviä vaihtoehtoja majoituskohteiksi Lapin reissulla:

• Tornio:
  • Park Hotel
  • Hotelli Olof
• Rovaniemi:
  • Hotelli Pohjanhovi
  • Hostel Café Koti
  • Huoneistohotelli Haawe
  • Hotelli Aakenus
  • Arctic Dreams House
• Saariselkä:
  • Kiilopään Tunturikeskus
  • Kakslauttanen
  • Top Star
• Utsjoki:
  • Lomakylä Valle
• Nuorgam:
  • Nuorgamin lomakeskus
• Inari:
  • Wilderness Hotel Juutua
  • Wilderness Hotel Nellim
• Ylläs:
  • Aurora Estate
• Pallas:
  • Lapland Hotel Pallas
• Levi:
  • Taivaanvalkeat
  • Levi Hotel Spa
  • Break Sokos Hotel Levi
• Kilpisjärvi:
  • Lapland Hotel Kilpis
  • Kilpisjärven Retkeilykeskus
  • Cahkal Hotel
• Ivalo:
  • Aurora Village

Toivottavasti näillä vinkeillä saat seuraavasta Lapin matkastasi enemmän irti!

Turnaukset ovat mielenkiintoinen konsepti, sillä ne tarjoavat omalla tavallaan enemmän jännitystä kuin yksittäiset pelit siellä ja täällä. Myös itselläni on kokemusta turnauksista niin työni kuin kiinnostuksen kohteideni puolesta. Ajattelin tässä vuodatuksessa avata hieman tarkemmin suhdettani turnauksiin ja jakaa sitä kautta sinulle työni ilosanomaa.

Ilmaisturnaukset – ei riskejä, pelkkiä mahdollisuuksia

Sivusto, jonka parissa työskentelen, järjestää kuukausittain ilmaisturnauksia. Nämä turnaukset on suunnattu eurooppalaisille, täysi-ikäisille (18+) lukijoillemme. 

Nämä ilmaisturnaukset toimivat siten, että osallistujat saavat käyttöönsä noin sata ilmaista pyöräytystä johonkin suosittuun Pragmatic Play -nimisen rahapelien valmistajan kolikkopeliin. Tuo peli vaihtuu kuukausittain, mutta usein se on jokin tunnettu yksilö, kuten The Dog House tai Big Bass Bonanza -pelisarjan osa.

Se, joka näissä sosiaalisissa turnauksissa menestyy parhaiten nappaa itselleen 500 euron arvoisen Amazon-lahjakortin. Hieman turnauksesta riippuen voittaja voi olla esimerkiksi se, joka on kerännyt eniten pisteitä tai napannut isoimman voittokertoimen.

Oletko epäileväinen? Missä on se haudattu koira? Eihän ilmaisia lounaita pitäisi olla olemassa? Tässä tapauksessa luvassa on oikeasti täysin ilmainen rahapalkinto, eli mitään jujua ei ole. Ilmaisia lounaita on siis toden totta olla olemassa, vaikka toisin kovasti usein väitetään.

Miksi sitten teemme näin? Pyrimme yksinkertaisesti saamaan brändillemme lisää näkyvyyttä, ja mielestämme tällainen konsepti toimii siihen tarkoitukseen mainiosti.

Mitä itse tekisin, jos voittaisin?

Jos itse voittaisin tämän turnauksen jossain vaiheessa, käyttäisin tuon lahjakortin Amazonin verkkokaupassa joihinkin näistä asioista:

• Langaton latausteline
• Kapselikeitin
• Videopelejä
• Uusi headset
• Salivaatteet

Näillä pääsisi ainakin hyvin alkuun!

Turnaukset läsnä myös muilla elämän osa-alueilla

Kuten jo totesin, pidän turnauksista niihin liittyvän jännityksen vuoksi. Myös oma kilpailuhenkisyyteni kolkuttelee välillä takaraivoon, koska se haluaa päästä ottamaan miehestä mittaa. Tästä syystä turnaukset eivät jää osaltani ainoastaan työhöni.

Hakkaan esimerkiksi paljon pleikkaria ja olen sitä kautta ollut mukana lukuisissa FIFA (nykyään EAFC) -turnauksissa. Aion osallistua niihin myös jatkossa, ja ken tietää, ehkä olen tulevaisuudessa pelaamassa nuoruusvuosieni tavoin virtuaalifutiksen lisäksi myös oikean elämän jalkapalloturnauksissa.

Jälleen internet, algoritmit ja oudot viraalit asiat näyttävät voimansa. Olen kuukauden päivät lukenut ja seurannut mielenkiinnolla uutisia ja trendejä liittyen 1970-luvulla päivänvalon nähneeseen kurkkumopoon, joka on pieni, pelottava ja viraalihitiksi noussut potkumopo.

Tämä potkumopeti on saanut internetin aivan sekaisin, joten pitihän minullakin heittää oma lusikkani kurkkusoppaan. Tässä siis omia ajatuksiani aiheesta!

Mistä potkumoposaagassa on oikein kyse?

Kurkkumopoa tulee netissä nykypäivänä ovista ja ikkunoista. Tästä käy kiittäminen HS:n uutisen Paimiolaista Joonas Kalliota, joka pisti tämän vanhan ja jopa hieman hirvittävän näköisen, renkailla varustetun leikkipolkupötkylän Toriin myyntiin poskettomaan tuhannen euron hintaan.

Tästä ilmoituksesta, joka näki päivänvalon syyskuun loppupuolella, kaikki lähti. Tori-ilmoitus meni viraaliksi ja keräsi poskettoman määrän katsojia ja tykkäyksiä. Parhaimmillaan kurkkumopoa etsittiin pelkästään Torin hakukentästä jopa 300 000 kertaa kuukauden aikana. Nykypäivänä hakumäärä on laantunut 3 000:een, mikä sekin on edelleen paljon.

Kurkkumopo itsessään on ahvenanmaalaisen Plaston vuosina 1971–1988 valmistama potkumopo, jonka virallinen nimi on Kuueläin Kurkkumaasta. Nimihän on varsin sopiva tälle kurkun näköiselle oliolle, joka on ainakin netissä lukevien tietojen mukaan kestävä lelu. Toki mopo on pieni ja kippaa helposti, joten kestävä saa olla sillä ajavan purukalustokin.

Itselläni ei harmillisesti ole tällaista koskaan ollut, vaan ajelin koko pienin elämäni K-Citymarketista ostetulla Plaston sinisellä potkumopolla. Sekin toimi täysin moitteetta, eli tuskin jäin mistään paitsi – paitsi isoista rahasummista.

Tätä pötkylää myydään tällä hetkellä Tori.fi:ssä 100–600 eurolla. Halvemmasta päästä olevilla yksilöillä puuttuvat silmät, mikä ei ainakaan vähennä sitä, miten pelottavalta otus näyttää.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun kurkkumopoa on myyty kalliiseen hintaan. MTV:n uutisen mukaan kyseistä potkumopetia yritettiin myydä 200 eurolla jo vuonna 2019.

Kyllä tällaisen summan kelpuuttaisi mistä tahansa lelusta nykypäivänä. Se on toki eri asia, kuka näitä tähän hintaan ostaa. Ainakaan ilmoitusten määrällä ei kovinkaan moni. 

Sen sijaan noin 10 euron siniset mopot ovat menneet kuin kuumille kiville.

Mopo on vallannut internetin – liika on liikaa

Trendit ja outojen asioiden nouseminen viraaliksi on nykypäivää. Omaan makuun asioiden kanssa mennään kuitenkin aina hitusen liian pitkälle. 

Esimerkiksi kurkkumopon tapauksessa ei suinkaan puhuta enää pelkistä potkumopoista, vaan nettiin on tullut tarjolle vaikka mitä muuta. On kurkkumopo huppareita, avaimenperiä, collegepaitoja, tarroja, nyörikasseja, pienoismalleja, akryylimaalauksia, lippiksiä ja t-paitoja.

Älä käytä rahojasi tällaiseen “roskaan”, koska trendit ja viraalijutut katoavat parrasvaloista ihan yhtä nopeasti kuin ne sinne nousevatkin.

Olen erittäin intohimoinen Marvel-elokuvien fani ja olen katsonut kaikki Avengers-seikkailuista Tom Hollandin Spider-Maneihin ja Deadpoolin sekoiluihin. Samaan soppaan lukeutuu myös Venom, jonka viimeinen osa, Venom: The Last Dance, sai ensi-iltansa lokakuun loppupuolella.

Kävin tuon elokuvan katsomassa vielä oikein Finnkinossa heti avajaispäivänä eli 25.10.2024. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa vuonna 2021 ilmestyneen Venom: Let There Be Carnagen jälkeen. Tästä ensi-iltanäytöksestä sain kaupan päälle vielä oikein julisteenkin, eli siinä mielessä vierailu näytöksessä kannatti.

Tosin täytyy kyllä sanoa, että poistuin elokuvateatterista hieman hämmentynein fiiliksin, ja mielessä pyöri paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ajattelin tässä vuodatuksessa jakaa hieman ajatuksiani kyseiseen elokuvaan liittyen. Toivottavasti edes voi joku voi niihin samaistua!

Mistä Venomissa on kyse?

Venom on Marvelin kehittämä toiselta planeetalta kotoisin oleva symbiootti, joka on esiintynyt elokuvissa ja Spider-Man -peleissä niin superroistona kuin antisankarina.

Vuonna 2018 ilmestynyt Venom 1 (eli ihan pelkkä Venom) lähtee liikkeelle siitä, että Tom Hardyn näyttelemä renttutoimittaja Eddie Brock saa riesakeen tämän kroppaan asettuvan, supervahvan symbiootin, ja koko elokuvan kaveruskaksikko taistelee enemmän ja vähemmän siitä, kenet voi hakata ja kuka syödään.

Venom: Let There Be Carnagessa Venom saa vastaansa Woody Harrelsonin Carnagen, joka on samantyylinen symbiootti. Kaikki eivät tästä elokuvasta pitäneet, mutta itse ensimmäisen osan tavoin suorastaan rakastin sitä.

Odotukset kolmanteen osaan olivat korkealla, mutta suuhun jäi hieman se ei-niin raikas ja herkullinen maku, jota en nyt kirjoita auki tähän. Jokainen sen kuitenkin osaa varmasti päätellä.

Seuraavaksi itse asiaan eli trilogian viimeisen sarjan arvosteluun!

Venom: The Last Dance – Venom ja Eddie Brock ovat vihdoin ystäviä

Ensimmäiset kaksi osaa Eddie Brock, jota näytteli edelleen Tom Hardy, kinastelivat keskenään enemmän kuin laki sallii. Kolmannessa osassa heidän välillään vallitsee vihdoin jonkinlainen tasapaino, jossa pyritään kummankin osapuolen toimesta ainakin suurimman osan ajasta vetämään yhtä köyttä. Vihamiehistä on siis tullut parhaita kavereita kuin buddy-komedioissa konsanaan.

Venom ja Eddie ovat ryyppyreissulla Meksikossa, kun uutisista käy ilmi, että Eddie on etsintäkuulutettu Let There Be Carnage -elokuvassa tapahtuneesta murhasta. Pakomatkallaan kaksikko saa huomata, ettei perässä ole pelkästään virkavalta, vaan takaa-ajajia on saapunut myös kaukaisesta avaruudesta.

Nämä jahtaavat ovat runsashampaisia, jättiläismäisen kokoisia, tappavan tehokkaita ja miltei kuolemattomia öllimöllejä, jotka pyrkivät saamaan Venomilta ja Eddieltä “codexin”. Ne eivät ole hakemassa sitä itselleen vaan symbioottien luojalle, Knullille, joka on vankina kaukaisella Klyntar-planeetalla ja tarvitsee sitä vapautuakseen.

New Yorkiin tähtäävillä Eddiellä ja Venomilla on siis perässään poliisit, alieneiden tutkimiseen erikoistunut armeijan osasto sekä kosmiset örkkimörkit. Mikä voisi mennä pieleen?

Huumoria ja vauhtia piisaa – vai piisaako sittenkään?

Ohjaajan roolissa kolmannessa Venomissa on Kelly Marcel, joka toimii myös elokuvan käsikirjoittajana kera itse Tom Hardyn.

Venom: The Last Dance pysyy ihan hyvin kasassa, mutta paikka paikoin eteneminen on oikeasti todella hidasta. Kyynelkanaviakin pyritään tiristelemään auki, mutta tunteilun sijaan nämä kohdat vain venyttävät elokuvaa ja antavat aihetta huokailla. 

Elokuvassa tulee lisäksi monta turhan rauhallista ja hidasta kohtausta, joissa nimenomaan henkilöihin ja heidän yhteyksiinsä pyritään pääsemään syvemmin kiinni. Tällaista ei tarvita, koska kyseessä on ihmisten päitä ja väkivaltaa rakastava Venom!

The Last Dance on varustettu myös monilla turhilla hahmoilla, joilla pyritään esittelemään mahdollisia tulevaisuudensuunnitelmia (jotka mitä todennäköisimmin jäävät toteutumatta). Juoni tuntuukin kaikki asiat huomioon ottaen tökeröltä, eikä silpuksi pistetty sekalainen kerronta tilannetta varsinaisesti paranna.

Tämän paketin kruunaa se, että efektit ovat paikoin heikkoja ja huumoria – sekin aiempaa huonolaatuisempaa – löytyy paljon vähemmän kuin aiemmista Venom-elokuvista.

Venomeita siellä ja täällä

Kuten jo elokuvan markkinoinnistakin kävi ilmi, mukana nähdään monia erilaisia symbiootteja ja Venom-hahmoja. Tässä pisimmän korren vetää ehdottomasti Heppa-Venom, joka kaikessa yliampuvuudessaan oli kerrassaan mahtava.

Näiden monien eri hahmojen myötä lopussa on tarjolla näyttävää ja vauhdikasta symbioottitoimintaa, jota odotti oikeastaan koko elokuvan ajan. Area 51:lle sijoittuva mäiskintä pysyy kompaktin kokoisena, eikä kapunkeja ja kortteleita olla tuhoamassa toisin kuin taisteluissa yleensä.

Harmillisesti Venomit ovat todella heikkoja ja niistä päästään turhan äkkiä eroon (yhtä lukuun ottamatta). Lopputaistelu päättyy todella oudosti, eikä elokuvan äkkinäinen, tylsä ja mielikuvitukseton lopetus ole sen häävimpi.

Elokuvan loppuvaiheilla näkyy muutamia piilokohtauksia. Tyypillisesti ne viittaavat jatko-osiin, mutta nyt niiden merkitys jää kysymysmerkiksi, koska The Last Dancen piti tosiaan olla viimeinen Venom-elokuva.

Odotin elokuvalta jotain paljon enemmän ja paljon parempaa. Lienee sanomattakin selvää, että poistuin salista haikein ja pettynein mielin.

Suurin unelmani lotossa voittamisen lisäksi on ollut päästä katsomaan paikan päälle lempisarjaani. Nyt ei puhuta Frendeistä, Salatuista Elämistä tai Simpsoneista vaan Englannin Valioliigasta.

Tämä unelma vihdoin toteutui, kun kävin hiljattain katsomassa paikan päällä Arsenalin matsin, joka päättyi 3–1 “Gunnersin” hyväksi.

Täytyy sanoa, että tuo ottelu näytti hyvin sen, millaista jalkapallo on isossa maailmassa, jossa futista eletään ja hengitetään. Stadion oli aivan jättimäinen, puitteet olivat viimeisen päälle ja tunnelma oli aivan sanoinkuvaamattoman upea.

Kyseistä kokemusta en tule koskaan unohtamaan, ja muistelen sitä varmasti vielä kuolinvuoteellanikin hymyssä suin. Pelistä inspiroituneena halusin hieman avata omia ajatuksiani siitä, mitä Valioliigassa meneillään oleva kausi (24–25) mahtaa tuoda tullessaan.

Englannin Valioliiga lyhyesti

Jos eksyt jalkapallon pariin ensimmäistä kertaa, haluan selittää sinulle lyhyesti, mistä tässä sarjassa on oikein kyse. Englannin Valioliiga eli englanniksi Premier League on Englannin korkeimman jalkapallon sarjataso, ja sitä pelataan 20 joukkueen voimin.

Joukkueet eivät pysy aina samoina, vaan kauden päätteeksi kolme huonointa putoaa toiseksi korkeimmalle sarjatasolle (Championship), ja vastavuoroisesti kolme sen sarjan parasta nousee seuraavaksi kaudeksi niiden tilalle.

Ensimmäinen kausi tätä kovatasoista sarjaa pelattiin 92–93, eli nyt meneillään oleva kausi on jo peräti 33. Kausi 24–25 alkoi 16.8.2024 ja se saa päätöksensä 25.5.2025.

Mietteet Valioliigakaudesta 2024–2025

Tätä blogivuodatusta tehdessäni Valioliigan sarjataulukko näytti 9 ottelukierroksen jälkeen tältä (suluissa pistemäärä):

1. Manchester City (23)
2. Liverpoool (22)
3. Arsenal (18)
4. Aston Villa (18)
5. Chelsea (17)
6. Brighton & Hove Albion (16)
7. Nottingham (16)
8. Tottenham (13)
9. Brentford (13)
10. Fulham (12)
11. Bournemouth (12)
12. Newcastle (12)
13. West Ham (11)
14. Manchester United (11)
15. Leicester (9)
16. Everton (9)
17. Crystal Palace (6)
18. Ipswich (4)
19. Wolverhampton (2)
20. Southampton (1)

En halua pureutua jokaiseen joukkueeseen mitenkään erityisen intensiivisesti, vaan käyn lyhyesti tärkeimmät pointit läpi itseäni eniten kiinnostavien seurojen osalta.

Manchester City

Pep Guardiolan luotsaamat “Taivaansiniset” porsuttivat jo kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen. Rodrin kauden ennenaikainen päättyminen loukkaantumiseen ehti jo säikäyttää monet, mutta Kovacic, Gundogan ja kumppanit ovat saaneet ainakin toistaiseksi paikattua tilanteen mainiosti. 

Pysäyttääkö norjalaista viikinkiä Erling Haalandia tällä(kään) kaudella yhtään mikään? 

Liverpool

Viime kauden päätteeksi pitkäaikainen päävalmentaja Jurgen Klopp ilmoitti lähtevänsä seurasta, ja tilalle palkattiin hollantilainen Arne Slot, joka toimi aiemmin Hollannin pääsarjaa (Eredivisie) pelaavan Feyenoordin pääluotsina.

Ennen kauden alkua Slotiin kohdistui epäilyksiä, mutta jo parissa ensimmäisessä ottelussa kävi ilmi, ettei Liverpoolin tatsi ole hävinnyt mihinkään. Salah, Van Dijk, Alexander-Arnold, Allison, Szoboszlai ja muut tähtimiehet pelaavat todella aktiivista ja viihdyttävää jalkapalloa sellaisella tasolla, ettei Liverpoolia missään nimessä sovi jättää mestaruuspuheiden ulkopuolelle.

You never walk alone!

Arsenal

Viime kaudella Mikel Artetan luotsaama Arsenal jäi kahden pisteen päähän mestaruudesta. Joukkuetta on uudistettu vain hiukan muutamilla täsmähankinnoilla, eikä pelitaktiikkaan ole tehty isoja muutoksia. 

Havertzin syttyminen ja maalivireen löytäminen on seuralle iso plussa, ja ilman viime kauden tapaisia notkahduksia paperilla helppoja vastustajia vastaan  “Gunners” taistelee mestaruudesta.

Chelsea

Sen jälkeen, kun Todd Boehly otti Chelsean haltuunsa, on “the Blues” käyttänyt käsittämättömät 1,3 miljardia puntaa pelaajahankintoihin. Nämä hankinnat eivät ole olleet mitään vanhoja konkareita vaan pikemminkin “sijoituksia” nuoriin lupauksiin.

Viime kausi oli seuralle pettymys, vaikka lopullinen sijoitus sarjataulukossa olikin kuudes. Nyt otteista näkee, että Enzo Marescan koutsaama Chelsean nuorisoporukka on saanut jujun päästä kiinni. Vauhdikas ja hyökkäysvoittoinen jalkapallo Cole Palmerin, Noni Madueken, Nicolas Jacksonin, Jadon Sanchon, Christopher Nkunkun ja muiden tähtien siivittämänä voi viedä seuran yllättävänkin korkealle.

Muut joukkueet

Tässä vielä lyhyemmät pohdinnat muutamista muista itseäni kiinnostavista joukkueista:

• Manchester United: Juuri ennen blogikirjoitustani “Red Devils” antoi vihdoin kenkää Erik Ten Hagille, jonka alaisuudessa korpivaellus kera hengettömän jalkapallon jatkui aivan liian pitkään. Unitedin pitäisi löytyä aivan sarjataulukon toisesta päästä.
• Southampton: Nousu takaisin parrasvaloihin oli hieno juttu, mutta on selvää, ettei pelaajien taso riitä Valioliigassa säilymiseen.
• Everton: On Evertonin onni, että sarjasta löytyy tällä kaudella muutama todella heikkotasoinen joukkue. Ilman niitä talousvaikeuksissa rämpivä “Toffees” joutuisi toden teolla kamppailemaan säilymisestään.
• Newcastle: Viime kaudella Mestarien Liigaakin pelannut Newcastle ei ole päässyt Eddie Howen alaisuudessa samanlaiseen lentoon kuin aiempina kausina. Tästä ei voi syyttää pelkästään valmentajaa, koska alkukautta ovat varjostaneet lukuisat loukkaantumiset ja Sandro Tonalin pelikielto vedonlyöntirikkomusten takia. Toivottavasti kurssi kääntyy!
• Aston Villa: Vielä muutamia kausia takaperin Aston Villa oli keskikastin joukkue, josta ei juurikaan puhuttu. Unai Emeryn saavuttua manageriksi joukkue on nostanut selkeästi tasoaan, ja viime kauden tavoin “The Lions” tulee ehdottomasti olemaan taistossa mukana top 4 -sijoista ja sitä kautta pääsystä Mestarien Liigan (Champions League) lohkovaiheeseen.

Jos jaksoit lukea postauksen tänne saakka, sinun täytyy todella pitää jalkapallosta. Siinä tapauksessa meillä taitaa olla jotain yhteistä! :D